Opiskelun erityiset painoalueet ja oppimäärän yksilöllistäminen
Joulukuussa 2018 kysyin erityisopettajien Facebook-ryhmässä, ovatko erityisopettajat saaneet koulutusta koskien opiskelun erityisiä painoalueita sekä oppimäärän yksilöllistämistä. Lisäksi kysyin, kokevatko, että heillä on riittävästi osaamista painoalueiden sekä yksilöllisen oppimäärän tavoitteiden laatimiseen.
Kysymykseen tuli noin 70 vastausta, joista osa poiki jatkokeskustelua. Ylivoimainen enemmistö vastasi, ettei ole saanut koulutusta. Suurin osa vastaajista koki, ettei heillä ole riittävästi osaamista tähän liittyen, eikä ohjeita tai tietoa ole riittävästi saatavilla.
2016 samassa ryhmässä käytiin keskustelua painoalueista. Tästä keskustelusta kävi ilmi, että osalle opettajista ei ole selkeää, mitä nämä kaksi käsitettä tarkoittavat. Tämäkin keskustelu viittaa vahvasti siihen, että selkeälle ohjeistukselle ja koulutukselle on kipeä tarve.
Tässä blogikirjoituksessa avaan näitä kahta käsitettä yleisellä tasolla. Molempiin käsitteisiin syvennyn vielä erillisissä blogikirjoituksissa. Viittaan opiskelun erityisiin painoalueisiin käyttämällä ilmaisua painoalueittain opiskelu. Yksilöllistäminen-sanalla viittaan oppimäärän yksilöllistämiseen.
Opiskelun erityiset painoalueet ja oppimäärän yksilöllistäminen liittyvät vahvasti toisiinsa. Valtakunnallisen opetussuunnitelman mukaan oppimäärää ei voida yksilöllistää ennen kuin oppilas on opiskellut painoalueittain (POPS 2014, 69). Painoalueittain opiskelu eroaa lisäksi yksilöllistämisestä siten, että niissä on eri tavoitetaso.
Opiskelun erityiset painoalueet on tehostetun tai erityisen tuen aikana tapahtuva eriyttämisen keino, jossa oppilas opiskelee oppimäärän ydinsisällöt. Toisin sanoen hän opiskelee kaikista tärkeimmät asiat opiskelun jatkon kannalta. Tämä tapahtuu karsimalla oppimäärän sisältöjä. Tavoitetaso pysyy ennallaan eli oppilas opiskelee edelleen yleisen oppimäärän tavoitteiden mukaan. Jos sisältöjä on karsittu, ei oppilas voi saavuttaa kaikkia tavoitteita. Tämä näkyy käytännössä oppimäärän arvioinnissa. Oppilas voi siten suoriutua karsitusta oppisisällöstä hyvin, mutta hän ei voi kuitenkaan saada hyvää arvosanaa, koska osa tavoitteista on saavuttamatta.
Oppimäärän yksilöllistäminen on erityisen tuen tukimuoto, jossa oppilas ei opiskele yleisen oppimäärän mukaan, vaan hänelle räätälöidään henkilökohtaiset tavoitteet. Oppimäärä voidaan yksilöllistää ainoastaan siinä tapauksessa, mikäli oppilas ei pysty tuettunakaan saavuttamaan oppimäärän tavoitteita hyväksytysti (POPS 2014, 69). Toisin sanoen oppilas saa tuettunakin hylätyn suorituksen (arvosana 4). Opetussuunnitelman perusteiden mukaan oppimäärää ei voi yksilöllistää pelkästään kieli- tai kulttuuritaustan, motivaation puutteen, poissaolojen tai käyttäytymisen vuoksi. Yksilöllisen oppimäärän tavoitteet johdetaan luokka-asteen tavoitteista ja sisällöistä. Myös aiempien vuosiluokkien tavoitteita ja sisältöjä voidaan käyttää. Yksilöllistetyt tavoitteet ja sisällöt kirjataan HOJKS:iin, ja arviointi tapahtuu suhteessa näihin kirjattuihin tavoitteisiin. (POPS 2014, 69-70.) On tärkeää huomioida, että tavoitteet ja sisällöt eivät kuitenkaan voi olla vuosiluokan oppimäärän tavoitteita sellaisenaan, koska silloin kyseessä olisi painoalueittain opiskelu.
LÄHTEET
POPS. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. [Helsinki]: Opetushallitus. https://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf Viitattu 17.7.2019
