Kysymyksiä kouluakäymättömille nuorille
Aika kauan aikaa sitten keräsin Twitterissä kysymyksiä kouluakäymättömille nuorille. Pitkään olen niitä kerännyt, enkä ihan kovin monelta ole saanut vastauksia, mutta tässä koontia. Kysymyksiin vastanneita nuoria noin 10. Yksityisyyden suojan vuoksi en anna heistä yksilöiviä tietoja. Kyseessä on yläkouluikäiset nuoret, joilla runsaasti koulupoissaoloja.
Jotkut kysymykset olivat samantyyppisiä, joten olen yhdistänyt kysymyksiä.
Mitä kuuluu?
Osa ei vastannut. Lainauksia heiltä, jotka vastasivat.
”Paljon paremmin”
”Kaikki on paskaa.”
”Ihan okei.”
”Nykyään oikeastaan tosi hyvää.”
”Ei väsytä niin paljon kuin eilen. Nukuin pitkään.”
Mistä unelmoit? Mistä haaveilet? Mikä saa sinut onnelliseksi nyt? Ajatuksia tulevaisuuden toimeentulosta?
Osa nuorista sanoi, etteivät tiedä, mistä haaveilisivat tai mikä tekisi onnelliseksi. Raha mainittiin. Samoin eläimet ja moottoriajoneuvot mainittiin useita kertoja. Yksi nuori halusi päästä vaikuttamaan, jotta maailmasta tulisi parempi paikka. Työ nähtiin toimeentulon edellytyksenä. Yksi mainitsi ammatin opiskelemisen.
”Mua ahdistaa tulevaisuus, enkä tiedä, mitä haluaisin tehdä.”
Millainen oppija olet? Mikä on viimeisin onnistunut oppimiskokemus?
Useat vastasivat, etteivät tiedä, millaisia oppijoita ovat. Joku oppii kirjoittamalla. Toinen tekemällä. Joku katsoo videoita. Joku lukee englanniksi. Useampi mainitsi, ettei ymmärrä ja tarvitsee paljon apua.
Onnistuneita oppimisen kokemuksia ei juurikaan ollut. Yksi kertoi saaneensa kokeesta arvosanan 9.
”Mulle pitää selittää rautalangasta.”
Mistä nuoret pitävät? Mitä teit mieluiten lapsena?
Herkuttelu, eläimet ja pelaaminen toistuivat nuorten vastauksissa. Osa ei osannut vastata. Yksi mietti, miksi tällaista kysytään. Yksi vastasi, ettei hänellä ollut kavereita, eikä hänen kanssaan ole vietetty aikaa lapsena.
Koetko, että maailma tarvitsee sinua ja jos ei, niin miksei?
Tähän ei useimmat osanneet vastata. Jotkut vastasivat ”joo”. Muutama nuori pohtia asiaa syvällisemmin:
”Ennemmin tai myöhemmin mun tekemä työ tulee näkymään tässä maailmassa.”
”Voisin auttaa muita nuoria ihmisiä, jotta he voisivat käydä koulua.”
Miten muuttaisit koulua, jotta kävisit siellä? Miten koulua pitäisi muuttaa, että sen kiinnostavuus säilyisi/paranisi? Mitä opettaja voi tehdä?
Tähän kysymykseen tuli monenlaisia vastauksia. Nuoret toivoivat, että aikuiset eivät haukkuisi tyhmäksi tai valittaisi kaikesta. Nuoret toivoivat, että heitä ymmärrettäisiin, eikä painostettaisi. Toivottiin, että koulu tukisi. Aikuisilla pitäisi olla parempi asenne. Yksi mainitsi lääkityksen tuovan apua. Useampi koki, että koulu tai opettaja ei voi vaikuttaa kaikkeen. Muutamat eivät osanneet vastata. Mielialaoireet mainittiin.
” Voisi kysyä, mitä kuuluu.”
” Kyse ei ole viitsimisestä, vaan siitä, pystytkö sinä käydä koulua.”
Millainen apu tai tuki olisi saanut sinut jatkamaan koulussa? Mitä hyviä muistoja on koulusta?
Useat vastasivat, ettei hyviä muistoja ole koulusta. Koulukoira sekä retket saivat useamman maininnan. Yksi toivoi lyhyempiä päiviä. Toivottiin joustavampia opetusjärjestelyjä ja mahdollisuutta edetä omaan tahtiin.
”Että sua olisi huomioitu paremmin siellä.”
Miltä koulussa tuntuu olla? Mikä koulussa olemisessa on vaikeinta?
Koulussa ei tunnu hyvältä. Se kävi selkeästi vastauksista ilmi. Koulussa väsyttää, ahdistaa, vituttaa. Koulussa kiusataan. Koulu ei kiinnosta.
Koulussa vaikeaa on ihmiset: joko muut oppilaat tai koulun aikuiset.
”No se että pitäisi istua paikallaan ja tehdä hirveesti tehtäviä.”
Keneen aikuiseen sinä luotat?
Muutama ei tähän vastannut. Useimmilla oli joku luotettava aikuinen. Äiti, opettaja, kaverin äiti, seurustelukumppanin äiti. Yksi kertoi, ettei luota uusiin opettajiin. Muutama ei halunnut tarkentaa, kuka luotettava aikuinen on.
” Äitiin”
